VEITSENTERÄLLÄ

Veitsenterällä on kirja koulukiusaamisesta, kiusaajien näkökulmasta kirjoitettuna. Myös kiusattu saa tekstissä äänensä kuuluville.

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska kiusaaminen on edelleen arkipäivää liian monen koululaisen elämässä. Edelleen kouluissa myös vähätellään tätä aihetta ja joskus jopa kielletään sen olemassaolo. "Ei meidän koulussa ketään kiusata." Tämän lauseen olen kuullut liian monta kertaa. Kiusattujen on hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta, saada apua kouluissa, joissa ajatellaan näin.

Veitsenterällä-kirjassa päähenkilö Jani muuttaa paikkakunnalta toiselle, eikä hänen itsetuntonsa riitä olemaan liittymättä kiusaajien porukkaan, vaikka hän ei oikeasti haluaisi kiusata. Toivoisin, että Janin tarina auttaisi nuoria miettimään kiusaamista vielä uudelleen: Kannattaako sitä ikinä aloittaa? Voisinko minä auttaa kiusattua?

Esittelen kirjassa myös hahmoja, jota kiusaavaat vain koska saavat siitä itse iloa. He eivät mieti miltä kiusatusta tuntuu ennen kuin on liian myöhäsitä, jos silloinkaan.

Kirjoitin Veitsenterällä-kirjaa kaikkein pisimpään kaikista kirjoistani, noin vuoden ajan. Tämän vuoden kuluessa ehdin vihata kiusaajia, itkeä Antin puolesta, ihastua Janin sisäiseen hyvyyteen, katkeroitua koulujärjestelmästä ja tuntea vaikka kuinka paljon monia erilaisia tunteita.

Muistan ennen tämän aiheen valitsemista nähneeni televisiosta dokumentin, jossa keski-ikäinen aikoinaan koulukiusattu mies katsoi kameraan täysin murtuneena ja sanoi, ettei tule koskaan antamaan kiusaajilleen anteeksi.

Mikä oikeus joillakin on pilata toisen koko elämä?

 

Päähenkilö: Jani

Ikä: 16

Silmät: Uskottavat, kiltit, siristelevät hankalissa tilanteissa

Hiukset: Ihan sama miten

Ilon aiheita: Tädin elämä, Tuke, tissit (huokaus, kirj.huom.), lihapullat, lenkkeily

Surun aiheita: isä, kulissit, tupakan polttaminen ja alkoholin juominen, kiukku, huono itsetunto, Antti

Motto: Pitäisi vaan uskaltaa olla oma itsensä